keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Lisäaineilla maukkaampaa, kauniinpaa ja säilyvämpää

Lopulta ruoka ei enää ole ruokaa
Jaana Virtanen, Pieksämäen Lehti 3.2.2014
 

Hyvät, pahat lisäaineet olivat tarkastelussa jyväskyläläisen ravintoneuvoja Marjut Janhusen luentotilaisuudessa viime viikolla. Pohdittavana oli, että miten voi pysyä kärryillä lukuisten lisäaineiden viidakossa ja miten voi vaikuttaa lisäaineiden määrään.
Lisäaine on aine, joka on erikseen lisätty elintarvikkeeseen. Sen tuoteselosteesta ja pakkausmerkinnöistä käy ilmi raaka-aineet, joista elintarvike koostuu.
Lisäaineilla pyritään pidentämään tuotteen säilyvyyttä sekä lisäämään houkuttelevuutta ja parantamaan koostumusta.
– Korostetaan väriä, suutuntumaa tai makua, esimerkiksi vähärasvaisiin jogurtteihin on lisättävä muuta, kun rasva vähenee. Muutoinhan jogurtista tulisi ohutta lirua, Marjut Janhunen kertoo.
Lisäksi halutaan, että elintarvike, ruoka, maistuu joltakin, jos alkuperäinen ei maistu. Silloin siihen lisätään makua esimerkiksi aromivahventein.
– Mitä lyhyempi käyttöaika tuotteella on, sitä vähemmän siinä on lisäaineita.

 
Täyteaineet, lisäaineet, ovat halvempia kuin perusraaka-aineet.
– Se vaikuttaa tuotteen hintaan, joka on halvempi niin elintarviketeollisuudelle, kaupalle kuin kuluttajallekin. Mansikkajogurtissa voi olla maksimissaan viisi prosenttia mansikkaa ja sen lisäksi mansikat saattavat tulla Kiinasta, jossa ne ovat halvempia kuin täällä.
Myös aito sokeri on kallista. Sen vuoksi käytetään paljon makeutusaineita, mikä tulee halvemmaksi.
– Sokerilla makeutettuja virvoitusjuomia on enää vaikea löytää. Jos limsoja juo satunnaisesti, on suositeltavampaa nauttia ne aidosti sokeroituina kuin makeutusaineilla makeutettuina.
Myös jäätelö sisältää lisäaineita.
– Kermajäätelönä myydyssä jäätelössä on vain vähän kermaa, siinä on enemmän maitoa.
 
Moni toivoo, että tuoteselosteet ja pakkausmerkinnät kertoisivat selkeästi sen, mitä tuote sisältää.
– Tuotteen koostumusta voidaan ajan myötä muuttaa, mikä voi olla yllätys, jos luottaa että tuote on sitä, mihin on tottunut.
Ihmiset ovat alkaneet kiinnostua E-koodeista muun muassa yleistyneiden ruoka-aineyliherkkyyksien ja muiden ruokaan liittyvien rajoitteiden vuoksi. Moni vilkaisee E-koodien lukumäärän pakkauksen kyljestä ja valitsee tuotteen, jossa niitä on vähiten.
– Elintarviketeollisuus taas on alkanut luetella tuoteselosteissa raaka-aineet, vaikka niille olisi E-koodikin.
 
Tuoteselosteessa on ensimmäisenä mainittu raaka-aine, jota tuote sisältää eniten. Sen jälkeen raaka-aineet luetellaan määrään mukaan laskevassa järjestyksessä.
Tuoteselosteissa ja pakkausmerkinnöissä ei tarvitse kertoa kaikkea.
– On olemassa niin sanottu alle kahden prosentin sääntö. Sitä pienempää määrää ei tarvitse kertoa.
Tuotteen sisältö voidaan kertoa sanallisesti tai E-koodeina prosenteissa tai sataa grammaa kohti.
– Voidaan kikkailla siten, että kerrotaan raaka-aineet sataa grammaa kohti. Silloin joidenkin aineiden määrä on niin pieni, ettei se näy sadassa grammassa.
Tuoteseloste on monesti painettu pakkauksen kylkeen niin pienellä tekstillä, ettei niistä tahdo saada selvää. Sekin hankaloittaa tuotteen sisällön selvittämistä.
– Monet kaupat ovat kyllä ryhtyneet kiinnittämään suurennuslaseja hyllyjen päähän.
 
Tavallisimpia elintarviketeollisuuden lisäaineita ovat aromivahventeet, joita käytetään maun parantamiseen. Tavallisin aromivahvenne on natriumglutamaatti (E621), jota käytetään esimerkiksi eines- ja lihavalmisteissa, sipseissä ja liemikuutioissa. Aromisuola sisältää natriumglutamaattia.
Natriumglutamaatti ruuassa voi aiheuttaa erilaisia oireita, esimerkiksi päänsärkyä, hikoilua tai närästystä.
Nykyisin natriumglutamaatti korvataan monesti hiivauutteella, joka on yleisnimitys erilaisille muunnelluille hiivatuotteille. Hiivauutteen sanotaan olevan natriumglutamaatin esiaste. Sitä löytyy esimerkiksi sipseistä useassa muodossa.
 
Tavallisia lisäaineita ovat myös esimerkiksi aromit, jotka parantavat makua ja joiden raaka-ainepitoisuus on vähäinen. Emulgointiaineilla taas yhdistetään keskenään aineita, jotka eivät normaalisti sekoitu, esimerkiksi kasvisrasva ja vesi margariinissa ja jäätelössä.
Tavallisimpiin emulgointiaineisiin kuuluu gelatiini, jota on kasvis- tai eläinperäisenä ja sillä saadaan juoksevasta aineesta kiinteämpää.
– Jos gelatiini on eläinperäistä, ei sitä tarvitse lisäaineena ilmoittaa, kasviperäinen agar sen sijaan pitää ilmoittaa, Marjut Janhunen huomauttaa.
 
Lisäaineita on lukuisia. Niistä saa lisätietoa esimerkiksi Bill Stathamin kirjasta Hyvä, paha lisäaine, johon kuuluu E-koodien muuntotaulukko.

Viisi vinkkiä lisäaineista
1. Tutki tuoteselosteita ja opettele tulkitsemaan niitä.
2. Valmista ruokasi itse mahdollisimman vähän prosessoiduista elintarvikkeista.
3. Tee itsellesi lista pahimmista lisäaineista kauppaan mukaan.
4. Vähennä arjen kosmetiikkaa – ota selvää luonnollisista vaihtoehdoista.
5. Käytä maalaisjärkeä.
 
Kuvateksti:  Marjut Janhunen piti lokakuussa Pieksämäellä rasvaluennon ja nyt hän puhui lisäaineista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anna palautetta tai jätä yhteydenottopyyntö!