keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Sokerin haittavaikutukset ovat jääneet rasvan varjoon

Ravintoneuvoja Marjut Janhunen toi esiin erilaisen näkemyksen 

Julkaistu Pieksämäen Lehdessä 4.11.2013, teksti - Jaana Virtanen
Kuvateksti: Marjut Janhunen puhui kaksi tuntia. Yleisö kuunteli ja kyseli.

Lisensoitu ravintoneuvoja ja filosofian maisteri Marjut Janhunen Jyväskylästä luennoi viime keskiviikkona pieksämäkeläisille ravintorasvoista Pieksämäen seutuopiston tilaisuudessa Kulttuurikeskus Poleenissa. Janhunen keskittyy hiilihydraatti-tietoiseen ravintoon. Hänen näkökulmansa on se, että vähärasvaisesta ruuasta on ihmiskunnan historiassa hyvin lyhytaikainen kokemus, joten virallisten totuuksien julistamisessa tulisi olla varovainen. Myös sokeri on ihmisen historiassa uutuus, jota alettiin saada vasta 150 vuotta sitten. Teollisia ruokia olemme nauttineet noin sata vuotta. – Vähärasvainen ruokavalio nousi esille noin 30 vuotta sitten. Vähärasvaiset tuotteet alkoivat ilmestyä 1980- luvun puolivälissä kauppoihin. 30–35-vuotiaat ihmiset eivät muista muuta vaan kokevat, että aina on syöty vähärasvaisesti, Janhunen sanoo. Muinaisihmiset olivat alunperin keräilijöitä ja metsästäjiä. Ravinto koostui lihasta, kalasta, juurista, pähkinöistä ja siemenistä - proteiinin ja rasvan lähteistä. Hiilihydraattien lähteitä, kasviksia, hedelmiä ja marjoja syötiin kausittain. – Alkuperäiskansat söivät hyvin vähän hiilihydraatteja.

Nykyisten virallisten ravintosuositusten mukaan kokonaisenergiansaannista 50–60 prosenttia tulisi olla hiilihydraatteja, 10–20 prosenttia proteiinia ja 25–35 prosenttia rasvaa. – Ohjeena on, että syö vähemmän ja liiku enemmän. Tietoa pitäisi olla riittävästi. Nykytilanne kuitenkin on, että ihmiset ovat sairaampia kuin koskaan, esimerkiksi syöpä, 2-tyypin diabetes ja muistisairaudet ovat lisääntyneet paljon. 56 prosenttia naisista ja 70 prosenttia miehistä on ylipainoisia ja lääkkeitä syödään enemmän kuin koskaan.
– Tätä menoa vuonna 2048 Yhdysvalloissa ei ole yhtään normaalipainoista ihmistä, kun ylipainon raja on painoindeksillä mitattuna 25 ja lihavuuden 30.

Mitä siis tapahtui?
– Ravintorasvat karsittiin minimiin. Tilalle tulivat hiilihydraatit: sokeri ja tärkkelys. Sokerin kulutus kasvoi nopeasti. Vuonna 1700 ihmiset söivät sokeria keskimäärin sata grammaa vuodessa, vuonna 1750 noin 400 grammaa vuodessa ja vuonna 1850 noin neljä kiloa vuodessa. Vuonna 2010 määrä oli noin 40 kiloa vuodessa. Siihen on lisättävä myös muut sokeriksi, glukoosiksi, muuttuvat ravintoaineet, hiilihydraatit. Sokeri aiheuttaa riippuvuutta ja hiilihydraatit, sokerit, varastoituvat myös tyydyttyneeksi rasvaksi elimistöön. – Hiilihydraatit varastoituvat elimistöön, mutta on erilaisia hiilihydraatteja, nopeita ja hitaita. Sokerista syntyy kova riippuvuus, joka perustuu aivoissa olevaan palkitsemisjärjestelmään. Riippuvuudesta eroon pääsy vaatii kovaa tahtoa. Kun ihmisiä on suositeltu syömään vähärasvaisesti, ovat hiilihydraatit tulleet rasvan sijalle, mutta nekin varastoituvat vyötärölle, jos niitä ei kuluteta pois. – Sokerin karvas totuus on se, että 35 miljoonaa ihmistä kuolee sokerin vaikutuksesta. Se aiheuttaa ylipainoa, 2-tyypin diabetesta sekä sydän ja verisuonisairauksia ja syöpää. Sokeririippuvuus on yhtä kova kuin nikotiinin tai heroiinin aiheuttama riippuvuus.

Sokeri vaikuttaa voimakkaasti mielialaan ja sen valmisruokateollisuus tietää. Lähes kaikessa ruuassa on sokeria. – Sokerikuormitus näkyy vasta monien vuosien kuluttua ja se näkyy eri tavalla eri ihmisissä. Marjut Janhunen luettelee sokerin huonoja vaikutuksia terveydelle. Sokeri muun muassa heikentää immuunipuolustusjärjestelmää, kohottaa verenpainetta, nostaa kolesteroliarvoja, lisää kromin poistumista elimistöstä, mikä taas lisää makeanhimoa.
Sokeri lihottaa, heikentää kalsiumin ja magnesiumin saantia, heikentää luustoa ja hampaita sekä lisää 2- tyypin diabeteksen riskiä ja imee tärkeitä ravintoaineita elimistöstä.
 
Yleisökommenttina tulee huomio, että sodan jälkeen alkoi hirveä pullan leipominen, kun alettiin saada vehnäjauhoja ja sokeria. Ihanteena oli pullantuoksuinen koti. Marjut Janhunen toteaa tähän, että kotipulla on teollista pullaa parempi vaihtoehto. Nykyisin elämään kuitenkin kuuluu herkku per päivä. Sodan jälkeen herkuttelu vielä kuului vain juhlaan ja pyhäpäiviin sekä viikonloppuihin. Suuria juhlia olivat joulu ja juhannus ja merkkipäivät.
– Sodanjälkeisenä aikana harvoin tavattiin ylipainoisia ihmisiä. Tehtiin ruumiillista työtä, eikä joka paikkaan menty autolla. Arkiliikunta on muuttunut niistä ajoista. Esille tulee yleisöstä myös se, että kouluihin asennettiin jossakin vaiheessa limsa-automaatit.
– Lapsuudessa limsapullon koko oli kolmanneslitra. Nykyisin pullot ovat litran tai 1,5 litran vetoisia ja limsan lisäkkeenä ovat sipsit. Kyllä vanhempiakin pitää vastuuttaa, sillä he antavat lapsille rahaa.

Kun sokerin vaarallisuudesta alettiin puhua, otettiin makeutusaineeksi aspartaami, joka on vielä pahempi aine kuin sokeri. Makeutusaineet kertyvät maksaan ja vaikuttavat terveyteen. – Parempi olisi juoda kohtuudella sokerilimsaa, mutta sitä on enää vaikea löytää. Kuvateksti: Marjut Janhunen puhui kaksi tuntia. Yleisö kuunteli ja kyseli.

Monisäikeinen rasva

Rasvakeskustelu alkoi 1950-luvulla Yhdysvalloissa, kun tiedemies Ancel Keys alkoi epäillä, että rasva lisää sydän- ja verisuonisairauksia. Tyydyttynyt rasva nousi myös epäilyn kohteeksi ja asiaa alettiin myöhemmin tutkia kansainvälisessä tutkimuksessa, johon myös Suomi tuli seitsemäntenä maana mukaan Pohjois- Karjala-projektin myötä. – Keysin killega alkoi epäillä tutkimusta, koska tulokset olivat niin selvät ja syntyi kaunis käyrä siitä, miten rasva vaikuttaa sydän- ja verisuonisairauksia lisäävästi. Kävikin ilmi, että tuloksiin oli poimittu mukaan vain ne maat, joissa väite piti paikkansa. Oikeasti tutkimuksessa oli 22 maata. Pois oli jätetty muiden maiden muassa Ranska, jossa syödään paljon tyydyttynyttä rasvaa, mutta tauteja ei ollut siinä määrin, että tutkimusväite olisi toteutunut, Marjut Janhunen kuvaa.

USA:ssa äänestettiin senaatissa vuonna 1977 siitä, että ryhdytäänkö vähentämään sokerin vai rasvan kulutusta. Poliittiseksi päätökseksi tuli, että rasva on vaarallista. – Pian mukaan tuli kolesterolipeikko. Kun kolesterolikeskustelu alkoi, oli veren kokonaiskolesterolin suositeltava yläarvo kuusi millimoolia litraa kohden. Sittemmin sen laskettiin viiteen millimooliin litraa kohden ja painetta olisi vieläkin laskea arvoa. Kysymys kuuluu, että eikö kolesterolilääkkeitä mene tarpeeksi kaupaksi? Marjut Janhunen huomauttaa.

Hän sanoo, että kannattaa katsoa, kuka mitäkin tutkimusta rahoittaa. – Lääketeollisuus rahoittaa kolesterolitutkimusta ja riippumatonta tutkimusta on hyvin vähän. Jos tutkimustulos ei ole rahoittajan mieleen, ei sen tuloksia tuoda julki tai tutkimus keskeytetään.

Marjut Janhusen mukaan kolesterolilääkkeiden hyötyjä liioitellaan usein ja haittoja vähätellään. – Lääkkeitä on kirjoitettu helposti, toisin nykyisin on jo enemmän harkintaa. Suomessa 650 000–700 000 ihmistä saa statiinilääkitystä. Se maksaa vuodessa 45,6 miljoonaa, josta Kela korvaa osan. Pallolaajennukset ovat lisääntyneet vuodesta 2001 lähtien. – Sepelvaltimokuolemat ovat yleisempiä statiinien käyttäjillä kuin muilla. Monilla tulee statiinilääkkeistä haittavaikutuksia, joita ovat muun muassa vakavat lihaskivut ja -vauriot, harmaakaihi sekä vaikea-asteinen maksa-arvon nousu. Muita haittavaikutuksia ovat munuaissairaus, diabetes ja haimatulehdus.

Onko massalääkitseminen tarpeen? Joillekin lääkkeistä on toki hyötyä, mutta tuskin kaikille. Kaikki kolesteroli ei ole vaarallista, sen rakenne ja keskinäiset suhteet ratkaisevat. Kokonaiskolesteroli nousee iän myötä ja naisilla sen pitääkin nousta. On tutkittu, että pisimpään elävät naiset, joiden kokonaiskolesteroliarvo on seitsemän.
– Norjassa on tehty päätös, että perusterveet yli 65-vuotiaat voivat lopettaa kolesterolilääkityksen. Jos itse epäilee syövänsä lääkkeitä turhaan ja kärsii esimerkiksi lihaskivuista, kannattaa asiasta neuvotella oman lääkärin kanssa.

Ravintorasvat ja lisäaineet herättävät paljon kysymyksiä. Lisäaineita käsitellään erikseen Pieksämäellä tammikuussa järjestettävässä seutuopiston luentotilaisuudessa.

Ravintoneuvojaksi Ruotsissa 
Saksan ja ruotsin opettajana aiemmin työskennellyt Marjut Janhunen alkoi pohtia ravitsemusta saatuaan homealtistuksen ja sairastuttuaan sen seurauksena astmaan. – En halunnut lähteä taistelemaan kuntaa vastaan, sillä ongelmat kiellettiin. Nyt koko koulu on ollut kaksi vuotta käyttökiellossa, Marjut Janhunen kertoo taustastaan. Lisäaineet pohdituttivat Janhusta, joka sanoo olleensa aikaisemmin sokerirotta ja tietämättään riippuvainen sokerista. – Aloin miettiä, että karkit kestävät kaupan hyllyssä vuosia ja päätin ryhtyä karkkilakkoon. No, ei karkin jättäminen kiloja karistanut, sillä korvasin sen muulla. Elettiin vuotta 2010. Aloin suuntautua siihen, mitä syön ja mitä syötän perheelleni.

Janhunen oli tietoinen Ruotsissa järjestettävästä ravintoneuvojan koulutuksesta. Kielikään ei ollut hänelle ongelma, joten hän lähti koulutukseen. – Pari vuotta sitten perustin yrityksen, RavintoAvain Oy:n. Annan yksilöllistä ravintoneuvontaa, luennoin ja pidän ruoanlaitto- ja leivontakursseja, Marjut Janhunen kertoo. Hän lisää, ettei hänellä ole lääketieteellistä tai terveydenhuoltoalan koulutusta. – Katson sen eduksi, sillä en ole sidottu mihinkään, Marjut Janhunen sanoo.

Viisi vinkkiä

Marjut Janhunen antaa luentonsa lopuksi viisi rasvaista ravintovinkkiä, jotka ovat:
•käytä luonnollisia rasvoja ja suosi täysrasvaisia tuotteita
• valmista ruokasi itse!
• älä paista kasviöljyssä: voi ja neitsytkookosöljy kestävät parhaiten lämpöä.
• vähennä sokerin ja hiilihydraattien käyttöä – näin tasaat tehokkaimmin veren rasva-arvoja, normalisoit verenpainetta ja ehkäiset 2-tyypin diabetesta
• syö ruokaa, jota olet luotu syömään
   
Pikesämäen Lehti 4.11.2013, Jaana Virtanen

                                                           www.ravintoavain.fi

P.S. Täydet pisteet toimittajalle! - Kerrankin ei ole vedetty "mutkia suoraksi"!

8 kommenttia:

  1. Olen kyllä niin kiitollinen tästä RavintoAvain jutusta.
    Lisää tällaisia ravintoterapeutteja. Itse olen aloitellut vhh:ta jo 1992...Pertti Pakarisen kirjan tiimoilta.
    Kokoaikaiskarppina olen ollut reilut kymmenen vuotta ja kwasniewskialaistyyppisellä vuodesta 2008. Nivelkivut ovat tyystin loppuneet, nivelrikkojen eteneminen pysähtynyyt, krooninen ihottuma parantunut, mielialääkkeet historiaa...ikää 68v. ja ainoa lääke thyroksiini. Eläinrasvoja energiasta 60-70%...ja nelilapsisen Ja viljaton!sisarusparven ainoa terve!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että olet jo näin kauan rohkeasti kuunnellut itseäsi ja luottanut siihen, mikä on tuntunut oikealta ja hyvältä kehossa. Mahtava todistus siitä, että RAVINNOLLA ON VÄLIÄ!

      Poista
    2. Kiitos vielä Marjut, että olet rohkea ja erilainen ravintoterapeutti. Mulla meni loppuviestissä "viljaton " vikapaikkaan. Siis itse olen sisarusparven ainoa terve. Nyt tosin kaksi velipoikaa (66v. ja 63v. hissuksiin perässä tulevat. Tuloksiakin jo alkanut näkyä. :) Tsemppiä <3

      Poista
    3. Kiitos palautteesta ja kannustuksesta!

      Poista
  2. Hieno juttu lehdeltä. Todella hatunnoston arvoista. Tällaista tietoa tarvitaan ruohonjuuritasolla. Käytäntö on osoittanut monen elämässä, että väestötasolle laaditut suositukset eivät sovi kaikille.

    VastaaPoista
  3. Kiitos tärkeästä tiedosta

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti tulet joskus luennoimaan myös Lappiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Lappi on suunnitelmissa. Muu perhe on tulossa laskettelemaan ja minä voin sitten samalla kiertää muutamassa paikassa luennoimasssa ravinnosta. Ehdotuksia paikkakunnista ja paikoista otan mielihyvin vastaan.

      Poista

Anna palautetta tai jätä yhteydenottopyyntö!