perjantai 8. maaliskuuta 2013

Syöjäksi kasvanut


Ravintoruletti pyörii kiihtyvällä vauhdilla. Ihmisiä viedään kuin pässiä narussa ja meille myydään sikaa (tai hevosta) säkissä. Nyt olis tarvetta lehmän hermoille vai pitäisikö olla puuttumatta asiaan ja olla vaan kuin ellun kana. Ei taida olla tässäkään jutussa päätä ei häntää…

Minulla on ollut aina hyvä suhde eläimiin ja lihaan: pienestä pitäen olen aina kunnioittanut eläimiä tietyltä etäisyydeltä ja lihaa olen syönyt vailla sen kummempia ajatuksia. Palaan ajassa taaksepäin lapsuuteni maalaismaisemiin, missä kaikki oli vielä toisin – vaikka ei välttämättä paremmin. Mummolan lehmät lypsi meille maitoa ja sukulaisperheen sikalasta haettiin mm. joulukinkku ja tietty vähän muutakin lihaa & silavaa siinä sivussa. Kananmunia kävin ostamassa naapurilta, jolla oli kanoja omaksi ja naapuriden iloksi. Kylän kaupassa myytiin naudanlihaa, joka jauhettiin kaupassa lihamyllyllä jauhelihaksi - sen verran kuin satuttiin tarvitsemaan. Tällä lähikaupalla oli myös vakiasiakkaille ostosten kotiinkuljetus kerran viikossa ja muistan itsekin, että olen ottanut vastaan näitä toimituksia pikkutyttönä. Broilerimuistot ovat tuoreempia. Se oli harvinaista herkkua ja se ostettiin aina kokonaisena kaupan pakastealtaasta. Siinä vaiheessa lapsuuteni kauppa oli jo historiaa ja isompiin tiloihin oli avattu koo kauppa.

Elina Lappalaisen kirja Syötäväksi kasvatetut voitti vuoden 2012 Tieto-Finlandia-palkinnon. Tämä kirja kertoo siitä, miten ruoka on elänyt elämänsä ennen kuin se päätyy meidän lautasille. Kirjassa käsitellään niin kanaloissa, sikaloissa kuin navetoissakin kasvaneiden eläinten matkaa aina elämän alusta sinne ruokapöytiin asti. Tiesitkö, että suomalainen syö keskimäärin 78 kiloa lihaa vuodessa? Tämä luku pitää sisällään myös lihajalosteet. Jotta tämä kaikki saadaan aikaan, tarvitaan hurjan paljon ihmisiä ja eläimiä koko ketjun pyörittämiseen. Oravanpyörässä juoksevat niin eläimet kuin ihmisetkin – tuottajat ovat usein puun ja kuoren välissä ja markkinavoimat jyrää niin elintarviketeollisuuden kuin kuluttajienkin toimesta. Lait ja asetukset muokkaavat myös osaltaan maataloutta tiettyyn suuntaan ja kokonaisuutta voi tarkastella monesta eri näkökulmasta. Kirjassa käsitellään myös eläinten hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä ja lajityypillistä ruokintaa kunkin tuotantoeläimen kohdalta.

Minusta kirjan anti oli erittäin asiallinen ja valaiseva monessa mielessä. Edustan itse kuluttajanäkökulmaa, mutta törmään tähän ruokakeskusteluun päivittäin oman työni kautta. Ihmiset ovat usein ihan hukassa omissa valinnoissaan ja silloin minultakin monesti kysytään mielipidettä ja näkemyksiä eri asioihin. Puhun puhtaan ja aidon ruoan puolesta ja siihen liittyvät kiinteästi niin eettiset kuin ekologisetkin kysymykset. Tämä teos herätti ajattelemaan asioita uudessa valossa. Havahduin siihen mielettömyyteen, mikä vallitsee markkinataloudessa joka puolella. En asetu kenenkään puolelle tai vastaan, mutta jatkossa äänestän kyllä tietyissä asioissa jaloilla. Tämä tarkoittaa sitä, että satsaan enemmän laatuun kuin määrään. Pyrin suosimaan vielä enemmän lähiruokaa ja luomua, jos vain mahdollista ja luulenpa, että lihan ja lihajalosteiden kulutus kohdallani vähenee tulevina vuosina. Samalla nostan myös lähivesien kalat ja kalastuksen kunniaan! Tämän kirjan luettuani olen selvästi ravintotietoisempi kuin ennen – kiitos siitä! Suosittelen tätä lukuelämystä kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita ravinnosta ja elukoiden elinkaaresta "kehdosta hautaan"!

P.S. Tämä blogikirjoitus EI OLE maksettu mainos Lappalaisen kirjalle, vaan haluan herätellä muitakin tiedostamaan markkinatalouden (=elintarviketeollisuuden) villit voimat. Kun ei vaan olisi taas pukki kaalimaan vartijana sielläkin!     

1 kommentti:

  1. Hyvä kirjoitus ja ihmisten todellakin kannattaa tutustua Elina Lappalaisen kirjaan! Toivottavasti monet lukevat sen ja alkavat miettiä omaa lihan kulutustaan ja sitä millaiset tuotantotavat alalla vallitsevat ja mahdollistavat halvahkon lihan suomalaisten pöytään. Itse maksamme mielummin enemmän eettisesti tuotetusta lihasta, silloin harvoin kun sitä syömme. T- Ruokakapina

    VastaaPoista

Anna palautetta tai jätä yhteydenottopyyntö!