torstai 21. kesäkuuta 2012

Syön ruokaa, jota olen luotu syömään!

Ruoka herättää tunteita puolesta ja vastaan. Syömisestä on tullut miltei taitolaji ja monelle jopa ISO ongelma. Toisille ruoka maistuu liiankin hyvin, kun taas toiset taistelevat nälkiintymisen rajamailla, kun mikään ei tahdo oikein maistua tai ruokaa ei vaan yksinkertaisesti ole saatavilla. Suomessa aikuisista naisista 56% on ylipainoisia ja vastaava luku miehillä on 70%. Tämän lisäksi monet lapset ovat ylipainoisia ja ongelma sattaa koskettaa kokonaisia perheitä. "Tarttis tehrä jotain"... Ohjeeksi annetaan mm. Syö vähemmän ja liiku enemmän! tai Kohtuus kaikessa! Mutta minkäs teet, jos nälkä vaan kasvaa liikkkuessa ja kohtuus kaikessa ei onnistu.

Omalta kohdalta voin todeta, että syöminen oli yhtä oravanpyörää. Syitä syömiseen löytyi aina: nälkä, mieliteko, suru, ilo, kellonaika, päänsärky tai sen pelko, arki tai juhla, viikonloppu, loma, joulu ja juhannus, hyvä seura tai yksinäisyys, elokuva tai huvikseen vaan... Kunnes sitten "valaistuin" ja tajusin oravanpyörän pyörivän itsestäni riippumatomista syistä. Verensokerin nopeat nousut ja laskut pyörittivät pyörää vinhaa vauhtia ja minä juoksin mukana minkä ehdin. Jos en syönyt säännöllisin väliajoin, alkoi armoton päänsärky ja olo oli todella huono - ajatus tökki ja energia oli vähissä. Tämä oravanpyöräjuoksu on ihan tavallista runsashiilihydraattisessa ravinnossa. Eikä tässä vielä kaikki - mielialalla oli tapana mukailla tätä verensokerin vuoristorataa päivästä, viikosta ja vuodesta toiseeen...

Sitten pysäytin pyörän, en antanut enää verensokerille rajuja nousuja ja laskuja, vaan siirryin vähähiilihydraattiseen ravintoon - aloin syödä ruokaa, jota olen luotu syömään. Syön paljon kasviksia, vältän kaikkea prosessoitua ruokaa, syön luonnollisia rasvoja, suosin kananmunia, kalaa ja lihaa. Olen sokeriton, makeutusaineeton, viljaton ja hedelmätön lukuunottamatta kotimaisia omenoita syksyllä. Marjat ovat minun makeaa ja pähkinät pientä naposteltavaa. Ja mikä parasta - pystyn hallitsemaan syömisiäni paremmin kuin ennen. Verensokeri on tasaantunut ja voin olla tarvittaessa hyvinkin pitkiä aikoja syömättä ilman mitään päänsärkyjä tai heikkoa oloa. Syön vähemmän ja liikun enemmän ja kohtuus on täysin mahdollista, kun ateriat tekevät kylläiseksi. Kun minulta aina silloin tällöin vielä kysytään, että milloin lopetan dieetin? -Vastaukseksi hymyilen... 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anna palautetta tai jätä yhteydenottopyyntö!